Carmen luki kirjaa, mutta ei ymmärtänyt sanaakaan, sillä hänen ajatuksensa olivat jossain aivan muualla.

"Voiko minusta tulla ikinä suosittua? Enhän minä ole edes nätti, tai mitään..Perheellä ei ole rahaa, enkä osaa mitään hauskaa, kuten soittaa, tai laulaa.."

Carmen päätti lopettaa kirjansa lukemisen ja soittaa Jessicalle, josko hän voisi lähteä jonnekkin Carmenin kanssa.



Juuri kun hän oli saanut nostettua luurin korvalleen, Aggie juoksi huoneeseen ja ilmoitti, että heidän äidillään oli asiaa Carmenille.



-Carmen kiltti, voisitko vahtia tänään lapsia?
-Miksi, mä haluaisin olla tänään Jessican kanssa...
-Minä ja isäsi ajateltiin mennä tänään syömään. Ajattele vähän, minulla ei ole ollut yhtään vapaailtaa moneen vuoteen, ja nyt sinä haluat viedä minulta tämän ainoan..

Carmenia ärsytti. Äiti oli kyllä oikeassa, muta ei Carmen ollut sisarustensa vahti.

-Etkö sä vois soittaa jollekkin lapsenvahdille?
-Raha on muutenkin kortilla. Tekisitkö vaikka lämpimiä voileipiä ja laita Ace nukkumaan 8 ja tytöt 9.
-Okei..



-No, me lähdemme nyt, olkaa kiltisti, ja tytöt totelkaa Carmenia! Carmenin äiti sanoi.
-Heippa, Carmen töksäytti ja meni tekemään leipiä.



Elämä on niin epäreilua, Carmen ajatteli. Jessica taatuusti keikistelee sievissä bikineissään sen Blaken kanssa uima-altaallaan, Katie ja Carolyn soittavat coolissa bändissään, ja mitä minä teen? Pilkon leipiä ärsyttäville kakaroille. Ehkä on parasta tyytyä olemaan vaan tavallinen tyttö.

Samana iltana Carmen hautasi suoristusrautansa ja palasi onnellisena kirjojensa pariin.