Vihdeoinkin koitti se päivä, jota Jessica oli odottanut kuin kuuta nousevaa. Treffit Blaken kanssa. Aluksi molemmat olivat hiukan kireitä, Jessican suureksi ihmetykseksi. Jessica, koulun suosituin tyttö joka oli  aina sanavalmiina, ei keksinyt mitään sanottavaa.



Onneksi tarjoilijan tuomat erikoiskahvit lopulta saivat Jessican avaamaan suunsa.

-Mä rakastan tätä paikkaa, ja näitä kahveja! Ne on vaan niin hirveen kalliita.. Jessica sanoi.
-Mä myös. Ihmetyttää, kun kaikki aina luulee, että niillä joiden perhe on rikas on aina paljon rahaa tuhlattavana!
-Niimpä!

Jessican sydän hakkasi, miksei hänelle tullut mitään fiksua sanottavaa mieleen! Idiootti Blake, sano jotain, että tämä tilanne ei olisi näin ahdistava, kiusallinen ja kerrassaan hirveä.

Hetken hiljaisuuden jälkeen Blake vihdoin sanoi jotain.

-Missä sä asut täällä Summer Valleyssä? Mä vähän ihmettelin kun ei aiemmin olla tavattu...
-No aika lähellä Miniostaria. Sä?
-Ihan toisella laidalla kaupunkia, rannan lähellä.
-Maailma on niin suuri!

Jessica alkoi nauramaan hyvin hurmaavaa nauruaan, joka ei kertaakaan ollut pettänyt häntä, eikä pettänyt nytkään.  Sen jälkeen keskustelukin sujui kuin tanssi. Jessica  ihastui vain entistä enemmän tähän hurmaavaan, vähän salaperäiseen poikaan joka oli aina kohtelias. Ja kaiken lisäksi rikas ja hyvännäköinen. Jessica oli jo aivan rakastunut.

Eron hetkellä Blake halasi Jessicaa nopeasti, ja he lupasivat toisilleen soitella, ja tavata niin usein kun vaan mahdollista.



Samana päivänä toisaalla



-Entäs tämä? Emma kysyi jo hieman ärsyyntyneeltä shoppailukaveriltaan.
-Musta se edellisen kaupan mekko oli parempi.
-Niin mutta siinä oli se ruma kaula-aukko..
-Tuossa on rumat hihansuut, ainakaan mun mielestä pitsi ei oo kauheen kaunista..
-Niin ei kai sitten..



-Kiitti kun oot jaksanu shoppailla mun kanssa, kukaan mun kavereista ei enää suostu, kun oon niin hidas valitsemaan, Emma sanoi.
-Joo ei mitään..
-Jännittää kauheena, hääthän on jo viikon päästä! Ja näin myöhäiseen tämä pukujen ostokin jäi.. minusta tulee huono vaimo..
-Ei tule, sä oot ihan paras!
-Kiitos.

Carolyn melkein jo piti Emmasta, hän ei ollut ollenkaan niin ilkeä äitipuoli, kun hän oli ajatellut. Mitä siitä, vaikka hän veikin hänen isänsä, osittain? Nythän hänellä oli kaksi vanhempaa. Ja ehkä kohta ihan oma pikkusisko, kaiken lisäksi hyviä kavereita..

-Lähdetäänkö jo kotiin? Carolyn kysyi.
-Lähdetään vaan.