Jessica oli pyytänyt kaverinsa Katien ja Carmenin tulemaan kanssaan paikalliselle uimastadionille juhlimaan koulun loppumista. Katie oli halunnut pyytää myös ystävänsä Carolynin paikalle.

-Ihanaa, kun koulu loppu! En ois kestänyt enää päivääkään sitä Möttösen akkaa, Jessica sanoi!
-En mäkään! Se oli niin raivostuuttava! Toivottavasti se jäis eläkkeelle, Katie vastasi ja pulahti vilpoisaan veteen
-Ei se nyt niin kauhee ollu, ku vaikka Anna Lindèn, se kässänope, Carolyn sanoi.
-Ei nii, kukaan ei oikeesti ottanu valinnaista kässää! Jessica huudahti.

Carmen asteli horjuvin askelin ponnahduslaudalle. Katie tuntui olevan elementissään kaikkialla! Vedessä, jäällä, missikisoissa, discossa... Carmen oli vähän kateellinen Katielle, mutta kiitollinen, että oli tavannut hänet. Tämä oli nimittäin Carmenin pääsylippu A-listalle. Tällä hetkellä (Carmenin mielestä) siihen kuului kasiluokkalaisista:
Jessica McAdams, kaikkien diivojen kuningatar ja kanojen kana,
Elisabeth Montgomery Ranskalaisdiiva ja koulun juoruprinsessa,
Nathalie Vossen Täydellisen ulkonäön omistava eurooppalainen ballerina ja uusin tulokas: jääprinsessa Katie Cookson.

Carmen oli salaa aina halunnut päästä ns. A-listalle, mutta hän oli vain liian ujo puhuakseen siihen kuuluville. Koulun "politiikka" nimittäin toimi niin, että oppilaskuntaan äänestettiin aina vain A tai B listalaisia, kisat voitti aina A tai B listalainen, bileisiin kutsuttiin vain A tai B listalaisia, eikä kukaan näistä koulun kingeistä puhunut muille, koska he pitivät muita nörtteinä. Carmen, joka kuului omasta mielestään Ö-listaan, oli nyt kuitenkin saanut uuden mahdollisuuden.

Carolyn mietti, mitä ihmettä hän teki. Miksi ihmeessä hän otti aurinkoa pissiskuningatar Jessican kanssa, ja miksi ihmeessä heidän seurassaan olivat vain Katie ja nörtti Carmen?

-Mitä sä oikein aiot tehdä lomalla? Jessica kysyi Carolynilta.
-No käyn yhellä bändileirillä ja sit mun isä menee naimisiin.
-Ai ihanaa! Mä rakastan häitä! Munki yks tuttu menee naimisiin, yks Emma, joka on mun kummi.
-Ai Emma Bennet?
-Joo se! Hei! Me nähdään sitte siellä! Emmasta tulee tosi kiva äitipuoli!
-Joo, tuskin maltan odottaa, Carolyn sanoi hymyillen kireästi.

Jessica huomannut mitään outoa, vaan sai jälleen mahtavan idean:

-Otetaan ryhmäkuva!
-Joo!

Jessica alkoi asetella kavereitaan kuvaan, laittoi upouuden digikameransa penkille, pani ajastimen päälle ja huusi "HYMYÄ!"

Myöhemmin saman päivänä

-Jessica, meidän täytyy lähteä eräälle isäsi illalliselle tänään. Laita vaikka se musta mekko päälle vai mitä? Siellä täytyy olla kuudelta, joten pidähän kiirettä, Colleen sanoi tyttärelleen.
-Joojoo äiti.

Jessica inhosi noita tylsiä illallisia. Niissä ei koskaan ollut ketään mielenkiintoista seuraa. Ainoa hyvä oli ruoka, jota sitäkään Jessica ei syönyt paljoa ikuisen laihdutuskuurinsa vuoksi.

 

Jessica vaihtoi äkkiä vaatteet ja laittoi hiuksensa, ennen kuin hyppäsi isänsä huippukalliiseen autoon.

Perillä juhlissa näytti juuri siltä, miltä Jessica aavistelikin. Tylsiä ihmisiä ja ei mitään tekemistä.

-Voinko liittyä seuraan? Noin Jessican ikäinen, ehkä hieman vanhempi poika kysyi ja istui vastausta odottamatta.
-Juu, toki.
-Nämä illalliset on aina niin tylsiä. Joudun tulemaan tänne äidin bisneksien takia.
-Joo niin mäkin, eikun siis iskän.
-Vai niin. Onneksi sentään ruoka on hyvää!
-Onneksi..

Jessica päätti, ettei lähtisi pois enne kuin olisi saanut tuon pojan puhelinnumeron.

-Mun nimi on muuten Blake
-Jessica. Missä koulussa sä oot?
-Stenvalin valmistavassa koulussa, vaikka mä asunkin Summer Valleyssä. Sä?

Jessica oli aiva myyty, todellinen herrasmies ja vielä kalliissa yksityislukiossa. Hän oli siis vähintään kaksi vuotta Jessicaa vanhempi.

-Ihan vaan Summer Valleyn koulussa.
-Okei. Tuolla on mun äiti, ja sillä on näemmä jotain asiaa. Nähdään kohta, Blake sanoi ja hymyili Jessicalle hurmaavasti.
-Joo..

Jessica kävi äitinsä luona, ettei vaikuttaisi tollolta, mutta kun hän tuli takaisin, hän ei löytänytkään Blakea mistään.

Hän etsi läpi koko seuraintalon, kunnes lopulta löysi Blaken parvekkeelta katselemasta maisemia.

He juttelivat hämärän tuloon asti, ja vaihtoivat jopa puhelinnumeroitakin.

-Oho, katso kello on jo 10. Mun pitää varmaan kohta lähteä, Blake sanoi.
-Joo.. heippa.
-Heippa