Carmen oli kyllästynyt arkeensa. Miksi hänen muka pitäisi ainaolla se hissukkatyttö? Carmen tarttui luuriin ja tilasi taksin keskustaan.

Kaupassa hän oli jo melkein kipsissä. Tiskin takana seisoi söötti myyjä. "Minun täytyy mennä puhumaan hänelle" Carmen ajatteli ja mietti kuumeissaan mitä sanoisi. "Hänhän pitää minua aivan tyhmänä jos seison vain tässä.." Niin ajateltuaan Carmen otti askeleen, ja horjahti. "Ei tämä voi olla näin vaikeaa! Ryhdistäydy Carmen!" Carmen käveli tyynesti tiskille pojan luo.

-Öö.. Onko teillä Simixiä myynnissä täällä?
-Ei meillä valitettavasti ole.
-No.. öö.. tuota.. Heippa.
-Heippa, poika sanoi naurahtaen.

Carmen käveli kirjakauppaan, "vihdoinkin jotain tuttua." Hän oli katsonut pojan nimilappua, siinä oli lukenut: Jake Bennet, myymäläapulainen. Jake ei vaikuttanut sen vanhemmalta kuin Carmenkaan. Samassa Carmen huomasi ihastuvansa poikaan. "Tuleekohan hän syksyllä meidän kouluun? Missähän hän asuu?"

Hetken kirjoja katseltuaan hän tajusi. Poika olisi varmaan koulun päättäjäisdiscossa! Carmen käveli, ehkä vähän liiankin innokkaasti, vaatekauppaan. Hän osti uuden asun, se oli kuin "suoraan muotilehdestä".

Kotonaan Carmen pukeutui uusiin vaatteisiinsa. Upeaa, enää vain täytyi laittaa hiukset ja vähän meikata. Sitten hän olisi valmis tapaamaan Jaken uudestaan!

Kun Carmen viimeisen kerran ennen lähtöään vilkaisi peiliin, sieltä katsoi takaisin aivan tuntematon tyttö. Yhtäkkiä hän tunsi itsensä surulliseksi. "En ole enää sama Carmen. En enää nyhverö tai hissukka vaan suosittu bile-Carmen. Kaikki tuttu ja turvallinen jää nyt taakse. Pian tapaan tulevan poikaystäväni kevään päättöbileissä."

-Carmen, näytät upealta!
-Kiitos äiti.

Samassa äitisyöksyi halaamaan tytärtään itku kurkussa. Kaksoset hyppelivät huoneeseen, isä kannoillaan. "Ei koskaan hetkenkään rauhaa!" Carmen ajatteli.

-Susta on tullut kaunis, ilmoitti Aggie.
-Mihinkäs sitä ollaan menossa? Kysyi isä.
-Koulun päättödiscoon, Carmen vastasi.
-Tulet sitten 10 takaisin.
-Kyllä isä.